Mä alan nyt sitten pitämään blogia mun lapsesta. Ehkä vain itselleni. En linkitä tätä kavereille. Mun lapsi on nyt kuusivuotias. Hän on hyvin erikoinen, mutta siitä huolimatta maailman paras. Hänessä on paljon sellaista mitä muissa ei ole. Harva meistä on meinannut lapsena kuolla ehkäpä sekin tekee hänestä erilaisen. Me käytiin kouluuntulotarkastuksessa, oltiin ensimmäisiä. Opettajille pidetään syksyllä infotilaisuus missä on keijukaisen lääkkeet ja miten niitä käytetään. Musta tuntui, että terveydenhoitajaa jännitti tuleeko niitä kohtauksia koulussa vai ei. Eskarista oli eilen läksynä metsäretken piirtäminen. Mun keijukainen ei juurikaan piirrä mitään. Lopulta mä piirsin ja hän väritti. Tehtiin hän ja kaveri hymyilemässä mustalla kuopalla, missä tökittiin kepillä lehtiä ja sammaleita. Mitä mun lapseni tekee kuvaamataidon tunneilla? Onko sen pakko piirtää? Tarviiko ihminen piirustustaitoa johonkin välttämättä? Voiko elämästä selvitä vaikkei osaa piirtää? Me vietiin kuvia eskarin seinälle; keijukainen ratsastaa, hiihtää, laskettelee ja ui. Keijukainen on avannut jo leikkimökkikauden. Siellä hän nyt sitten leikkii päivittäin kädet jäässä.